Näitä juttujani on päädytty lukemaan varmaan hyvinkin merkillisistä syistä. Tai ei välttämättä edes lukemaan, onpahan vain ohjauduttu blogini sivulle. Sillä vierailuja on tullut aika yllättävistäkin maista.
Ovatko esimerkiksi se chileläinen, nigerialainen ja australialainen kostuneet mitään suomeksi kirjoitetusta blogistani jonka aihepiirit ovat – no, ei-niin-kovin-lähellä päiväntasaajaa? Tai edes ne neljä serbiäkään? Tuskin.
Viime tiistaina, tilastoja taas kerran vilkaistessani, huomasin että päivän kuluessa oli peräti kuusi vierailua Unkarista, maasta josta aiemmin ei ollut ollut vielä ensimmäistäkään.
Niiden kohde oli helppoa jäljittää, samalle päivälle kun sattui myös yhtä monta hakua Aino Kallaksen runoon Myrskyn sydän – josta puolestaan löytyy maininta blogissani 7.7. Runoilijatar myrskyn silmässä.
Mutta keitä he olivat ja miksi liikkeellä? Valistunut veikkaus: Budapestin yliopiston suomen kielen laitoksen opiskelijat siinä olivat saamansa haastavan tehtävän parissa. Jotain piti nyt saada irti Runoilijattaren eräästä tunnetuimmasta runosta…
Olivatko opiskelijat tämän jälkeen yhtään viisaampia, hullua hurskaampia, vanhaa sanontaa lainatakseni? Toivottavasti edes hiukan. Kieli oli heille ainakin jo tuttu.
Mutta hyvät kaukaiset kielisukulaiset: Jos joku teistä sattuu tämän lukemaan, niin laittakaa kommenttia. Olinko päätelmissäni oikeilla jäljillä – ja saitteko te blogistani mitään?
Szevusztok!
Suljetut vaunut „Kinnises tõllas“ 