Väinö, Taisto ja Ilkka – aika velikultia

20121206

Itsenäisyyspäivä. Suomi viettää itsenäisyytensä 95. vuosipäivää, Linnassa valmistaudutaan juhliin, uusi isäntäpari tietysti eniten täpinöissään.

Muuten juhlat lienevät samat kuin aina. Ja kuitenkin rahvasta kismittää, että samaan aikaan toisella kanavalla näytetään Tuntematon sotilas -elokuva. Linnan juhlat ovat instituutio, Tuntematon ikoni: molemmat on nähty lukuisia kertoja, mutta juuri tänään, joulukuun kuudes,  ne on nähtävä televisiosta uudestaan. Jokaisen, kuin omaa isänmaallisuuttaan itselleen todistellakseen.

Väinö Linnan romaani Tuntematon sotilas ilmestyi 57 vuotta sitten. Se on yltänyt jo yli 70 painokseen ja sitä on käännetty vuosikymmenien kuluessa lukuisille kielille. Ja yhä vain teos elää, kuluu lukijoiden käsissä. Muuhun tulokseen ei voi tulla lukiessaan juuri Itsenäisyyspäivän alla julkistetun tiedon, että romaani aiotaan kääntää uudelleen englanniksi, modernille kielelle, ja että se julkaistaan Penguin Classics -sarjassa, siinä jossa muutkin maailmankirjallisuuden valiot ovat ilmestyneet…

Ilkka Remes rakensi 1997 ilmestyneen esikoisromaaninsa Pääkallokehrääjä (WSOY) ajatusleikille, että Tali ja Ihantala olisivat murtuneet kesällä -44, puna-armeija miehittänyt Suomen.

Millaisen sotaromaanin Linna olisi noissa oloissa, sosialistisessa Suomessa, kirjoittanut? Stalinin aika oli tosin jo takana, ne pahimpien vainojen vuodet,  mutta sittenkin. Sen lauluja laulat jonka leipää syöt…

Entinen rajavartija ja kommunisti, kirjailija Taisto Huuskonen antaa omalla tuotannollaan yhden mahdollisen vastauksen.

Jatkosodan päätyttyä itsenäisen Suomen voittoon loikkasi Huuskonen monen aatetoverinsa tavoin Neuvostoliittoon. Sosialistinen realismi alkoi valjeta Taistolle jo rajalla: hänet vaimoineen iskettiin rautoihin ja toimitettiin asianmukaisesti vankilaan. Vankeutta seuranneen vuosikausia kestäneen karkotuksen aikana hän sitten löysi itsestään kirjailijan. Siperia opettaa…

Siperia opetti myös sen, että oli syytä kirjoittaa, runoilla sotaa, kieli keskellä suuta. Huuskonen tunsi järjestelmän mutta elettävä oli. Vuonna 1970 ilmestynyt teos Teräsmyrsky Kannaksella (Karjala-kustannus, Petroskoi) antaa Suomesta, sen kansasta ja armeijasta – ja etenkin armeijan upseereista – karmean kuvan. Hyviä miehiä ei juuri montaa enempää ole kuin Sofi Oksasen Puhdistuksessa (WSOY 2008). Jossa ei ole yhtään.

Mutta Huuskonen onnistui viimein saamaan maastamuuttoluvan ja palasi Suomeen. 1981 häneltä ilmestyi sotaromaani Teräsmyrsky (WSOY), ja nyt näkökulma ja painotukset olivat melkoisesti erilaiset kuin tuossa edellisessä, samaa aihetta käsitelleessä teoksessa. Huuskonen oli myös Tuntemattomansa lukenut, samansukuisuus on siksi ilmeinen.

Varmasti Linnakin olisi joutunut kirjoittamaan kuten Huuskonen 70-luvulla, ehkä vieläkin tiukemmin suitsittuna ja ohjeistettuna. Ei olisi syntynyt Tuntematon sotilas vaan Tunteeton sotilas, kertomus hirveän fasistiarmeijan raakuuksista ja mielettömyydestä niin kotirintamalla kuin rauhaa rakastavien neuvostokansojen keskuudessa Karjalassa, internointi- ja tuhoamisleireineen, ryyppäämisineen, ryöstelyineen, raiskauksineen. Ja aivan taatusti romaani olisi päättynyt eri sanoin…

Siitä teoksesta tuskin olisi tehty brittien kanssa käännössopimusta 50-luvun lopulla. Eikä niin muodoin olisi tarvetta nyt uusintakäännökseenkään. Eikä kirja olisi meillä 90-luvun alkuvuosiin mennessä yltänyt miljoonan niteen myyntiin, kuten Tuntematon ylsi.

Ja jos sen pohjalta olisi tehty propagandistinen elokuva, sen esitysajan oikean kellonajan pohtiminen olisi nyt täysin tarpeetonta – vapautuksen viimein koitettua Suomelle (viimeistään 1989, kuten muillekin Itä-Euroopan valtioille) sitä ei Itsenäisyyspäivänä esitettäisi, mihinkään aikaan. (Mutta mahdollisesti olisi kyllä aiemmin Suomen demokraattisessa tasavallassa – tai Suomen kansantasavallassa – esitetty, juuri 6. joulukuuta, päivänä joka olisi ollut vain tavallinen ankea työpäivä, ehkä tavallistakin ankeampi.)

Niinpä koko kansa saattaisi tänä iltana keskittyä rauhassa Linnan juhlien seuraamiseen. Eikä olisi mahdotonta, että isäntäparikin (tai isäntä ja emäntä, tasapuolisuuden nimissä) olisi sama.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s