Kolme ottelua Kaapelitehtaalla

Eilen Tuglas-seuran Martin markkinoilla Kaapelitehtaalla esiteltiin muitakin mielenkiintoisia romaaneja kuin Sofi Oksasen uutukainen.

Ensin oli vuorossa Jaan Krossin viimeiseksi jäänyt romaani Tahtamaa (2001), joka tänä syksynä on viimein ilmestynyt Jouko Vanhasen suomennoksena (Moreeni, 2012). Ohjelman mukaan teoksesta olivat keskustelemassa kirjallisuuskriitikko Hannu Marttila ja suomentaja.

Tämän mittelön jälkeen yleisölle tarjottiin oikeaa miekkailua suoraan Haapsalusta, ja sitten nousivat estradille professorit Heikki Ylikangas ja Seppo Zetterberg, jälkimmäisellä kourassaan ensin mainitun uunituore romaani Aseveljen petos (Amanita, 2012). Tämän kohtaamisen markkinaohjelma esitteli haastatteluna.

Vanhasen ja Marttilan osuudessa kriitikko otti heti alussa tiukan otteen aiheesta ja kumppanistaan, ryhtyi käymään läpi teoksen juonta lähes kiusallisen yksityiskohtaisesti, juonipaljastuksia myöten. Ja sellaisella innolla että unohti esitellä itsensä ja keskustelukumppaninsa. (Mistä Vanhanen pääsikin jossain välissä kuittaamaan nasevasti. Touché!)

Kyse oli oikeastaan monologista, johon Vanhanen vain – ehkä parempimuistisena tai koska oli teoksen viimemmäksi ja tarkemmin lukenut – heitti välillä lyhyitä täsmennyksiä ja korjauksia. Tosin pari kertaa Marttila kyllä laski suojaustaan hieman, tarjosi jonkin kysymyksen esittämällä kumppanilleen mahdollisuutta kontrata, mutta noihin tilaisuuksiin ei Vanhanen tarttunut.

Yleisölle tuli kyllä selväksi, että käsittelyn alla oli hyvin epäkrossilainen ja jo aikoinaan kiivastakin polemiikkia aiheuttanut teos, mutta kovin syvälle tuohon puoleen ei tässä keskustelussa päästy. Marttila tahtoi jumittua romaanin kolmiodraamaan.

Emeritusprofessori Ylikangas ja hänen hieman nuorempi kollegansa professori Zetterberg sitä vastoin olivat paitsi hyvin toisensa tuntevia ammattiveljiä, myös selkeäsanaisia ja innostuneita, suorastaan hauskoja esiintyjiä, joiden kohdalla voi jo melkein puhua lavasäteilystä. Haastattelu läheni väliin keskustelua mutta jätti kuitenkin tekijälle riittävästi tilaa esitellä vapaasti ajatuksiaan, teostaan ja sen saamaa vastaanottoa. Juonesta ei nyt puhuttu sanaakaan, vain sen pääkohdista ja aihealueista joita romaani kosketteli.

Ensimmäinen koitos ei siis ollut sanan varsinaisessa mielessä keskustelu – eikä viimeinen puolestaan haastattelu. Ensimmäisessä valitettavasti, jälkimmäisessä onneksi. Miekkailu sen sijaan oli sitä itseään, sangen nautittavaa katseltavaa.

Mutta niin tai näin, molemmat esitellyt teokset oli Kaapelitehtaalta monen muun herkun lailla mukaan ostettava.

Mainokset

One thought on “Kolme ottelua Kaapelitehtaalla

  1. Päivitysilmoitus: Kohtaamisia kirjanostajan kanssa, osa II « Suljetut vaunut

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s