Ihanaa ihmissuttuutta

Reidar Palmgrenin uutuusromaanin takakansiteksti päättyy lauseeseen:

Sudenmarja on romaani vaiston ja järjen yhteentörmäyksestä.

 Sangen hyvin sanottu.

 En rupea yrittämään tästäkään mitään kirja-arvostelua, kunpahan ilmaisen kiitokseni lukuelämyksestä, etenkin siitä että se kesti romaanin loppuun asti, pidemmällekin.

Sillä kirjan edetessä Palmgren kerää taitavasti tarinoiden juonteita ja saattaa niitä yhä lähemmäksi toisiaan, saa tunnelman tiivistymään, niin että romaanin lopun häämöttäessä aloin jo pelätä pahinta, sitä ratkaisuista ilmeisintä. Mutta semmoiseen ei kirjoittaja sorru, hän pystyy yllättämään. Tarina yltyy melkeinpä ylikierroksille – mutta saa arvoisensa lopun.

 Palmgren on Kallaksensa lukenut, Sudenmorsiamet ja Pyhän joen kostot, joiden kuvastoa hän nautittavasti siirtää tässä nykyaikaan.

Vaan ei vielä ikänä ihmisen hahmossa ollut hänen verissänsä kuplinut niin kultainen riemu ja vapauden autuus kuin nyt, koska hän ihmissutena suolla juoksi.

                                                                               (Kallas: Sudenmorsian)

Perhonen ja Diabolus Sylvarum: Kallaksen ”Sudenmorsiamen” erään vanhan virolaisen laitoksen kuvitusta

PS. Liekö kaupunkiluonnosta, sen eläimistä ja kasveista montakaan kertaa kirjoitettu näin pelkistetyn koskettavasti kuin Reidar Palmgren Sudenmarjassaan. Aistit (ja sydänkin) ovat kohdallaan sillä, joka havainnoi vaikkapa jonkun talitiaisen ja kirjosiepon taistelua pesäpöntöstä kuten Palmgren.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s