Vastaamme kaikille vuoden kuluessa – jos silloinkaan

Tänään tässä julkkareita odotellessa ja muhkean kirjapinon päällä istuskellessa voisi päiväänsä piristää vaikka panettelemalla kustannusmaailmaa.

Suljetut vaunut -käsikirjoitus lähti pian kahdeksan kuukautta sitten ja peräti tusinalle kustantajalle; isoille, pienille, erikoisille, ihan tavallisillekin. Runoon ja raamattuun keskittyneille ei, eikä sarjakuvaan. Kaikki kisaan valikoituneet lupaavat verkkosivuillaan vastata kaikille käsikirjoituksen lähettäneille noin puolen vuoden kuluessa.

Hyvä. Laskin, että jos puolessa vuodessa ei sopimusta synny, niin ehtii vielä omakustanteeseen. Omakustantajana kirjan ainoat tavoitettavat markkinat ja kysynnän huippu olisivat Vaaskiven vuosipäivän tiimoilla ja tuntumassa.

Talven kuluessa tuli kolme lyhyttä ei-vastausta, joista kaksi sangen kohteliasta; yksi pahoitteleva aikalisäpyyntö (oli niin paljon luettavaa tänä vuonna, toivottavasti kesään mennessä…); ja yksi toimija ilmoitti lopettaneensa. Toivottavasti ei minun käsikirjoitukseni vuoksi.

Kun puoli vuotta alkoi olla umpeen kulunut, lähetin ystävällisen muistutuksen vastaustaan vielä panttaaville, ja kerroin tilanteeni. Sanoin toki ymmärtäväni, että vaikka nyt julkaisusopimus syntyisikin, kirja ilmestyisi vasta joskus hamassa tulevaisuudessa. Mutta omakustanteen on pakko ehtiä Vaaskiven syntymäpäiviksi, heinäkuuksi, myöhemmin on myöhäistä. Siksi tässä siis hätäilin.

Seuraus: kaksi kohteliasta eitä lisää. Mutta siinä vaiheessa olin jo lähettänyt käsikirjoitukseni painoon.

Eli tähän mennessä viisi enempi vähempi kohteliasta kieltäytymistä ja yksi viivästymisilmoitus (viestissä pyydetty lisäaika on nyt kulunut jo sekin…).

Yhden kustantajan mielestä kirjoittaja oli liian tuntematon lukevalle yleisölle, ja siis teos kaupallinen riski; toisen mielestä kohdehenkilö oli liian tuntematon – ja teoksen kustantaminen niin muodoin riskaabelia hommaa. No, ei tällaisella politiikalla kumpikaan, J.Tapio enempää kuin T. Vaaskivikään, pääse ihmisten tietoisuuteen.

Ja sitten ne kuusi täydellistä hiljaisuutta. Ehkä niistäkin kuuluu jotakin vuoden loppuun mennessä.

Vaikka en aivan kyllä usko. Tunnetaan nimittäin semmoinenkin tapaus, jossa kirjoittaja on odottanut jo yli kaksi vuotta vastausta lähettämäänsä käsikirjoitukseen – ja odottaa yhä. Tosin rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että viimeaikoina ei enää niin malttamattomana. Ja sekin pitää myöntää, että vastaavasti yksi kustantamo kuulemma kieltäytyi pariinkin kertaan, muutaman kuukauden välein…

Kirjojen – huonojen tai muuten huonosti myyvien – kustantaminen ei kannata, selvä se. Kustantajan on tehtävä rahaa, sillä on monta suuta ruokittavana. Tällaisen marginaalikynäilijän taas ei tarvitse edes ajatella rahaa, hän voi vain olla tekevinään kulttuuriteon, ja tyhjän pöydän ääreen istuu sitten itsekseen.

Mutta silti pieni pyyntö kustantajille, tai noin puolelle niistä: 

Laittakaa sinne verkkosivuillenne, että

Vastaamme kaikille vuoden kuluessa – jos silloinkaan

Tai (vanhaa kapakan narikkakylttiä vapaasti mukaellen):

Emme vastaa huostaamme jätettyihin huonoihin käsikirjoituksiin

Se olisi reilua meininkiä. Saisivat kustannustoimittajat itsekin sitä arvokasta lukurauhaa, kun eivät kaiken maailman toopet puheluillaan häiriköisi. Sillä uskon niitäkin sinnikkäitä löytyvän, jotka tukkivat keskuksen kun eivät sähköposteihinsa vastausta saa.

Advertisements

One thought on “Vastaamme kaikille vuoden kuluessa – jos silloinkaan

  1. Päivitysilmoitus: Vastaamme kaikille vuoden kuluessa – jos silloinkaan (osa 2) « Suljetut vaunut

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s