Kahvin jumalattaresta

Jos Loistavan Armfeltin paroni peittyi pitseihin ja jäi muhkeiden kulissiensa taa, niin Suljetuissa vaunuissa tarina tahtoo hukkua kahviin…

Kahvin jumalatar oli Tatun huume ja pahe – niin kauan kuin kahvia riitti: sodan jatkuessa loppui kahvin saanti, ja sodan aiheuttamat pelkotilat, psykoosi, johtivat Tatun vakavampiin huumeriippuvuuksiin.

Suuri gastronomi Brillat-Savarin on kirjoittanut kahvin voimakkuudesta, että mies kestää suurenkin määrän viiniä päivässä, mutta samaa määrää kahvia ei. Tatun heikkoon fyysiseen kuntoon on nähty eräänä syynä hänen yksipuolinen ja epäterve ruokavalionsa läpi elämän: voileipää ja kahvia… Ja ainoa oikea tapa nauttia kahvi oli Tatun mielestä juoda se mustana, ”kuten Balzac”.

Mutta vielä kesällä 1937 kaikki oli valoisampaa; terveyttä, kahvia ja kahviseuraa oli yllin kyllin. Ja ne kahvilat! Helsingissä taiteilijakahviloiksi luettavia oli oikeastaan vain Brondiini, ”Bronda”, pienessä Tartossa useampiakin: Werner, Ko-Ko-Ko ja Athena etunenässä. Ja kun myös Tatun uudet tuttavuudet niissä lähes asuivat, on tähän aiheeseen nähty syytä pysähtyä pitemmäksikin aikaa, ja myös Tarton kahviloiden nykypäivään.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s