Eräs juhannuksenjälkeinen miete ugrilaisesta rodusta

Tänään  Suljettuihin vaunuihin tai Vaaskiveenkin (vaikka hän innokas rantauimari olikin) vähän kevyemmin linkittyvä postaus.

Juhannusta on siis taas vietetty perinteisin menoin: kinkkua sulateltu kiukaan lämmössä, otettu olutta ja viinaa, sitten miehestä mittaa, rattiin ruvettu ja kiinni jääty.

Ja tämä viinan ja veden epäterve sekoittaminen! Viinaa raakana ja sitten vesille. Mieluiten vielä kiikkerällä ruuhella tai miehekkäästi perhostellen pitkin suviöistä järvenselkää. Sekoitussuhde pullo viinaa  järvelliseen vettä on usein kohtalokas.

Nyt kun hukkuneet on taas naarattu ja kansa primitiivisiä juomatapojaan hetken taivastellut, voi kääntää katseen Suomenlahden etelärannalle: ollaanko siellä yhtä ugreja?

No: Oluen myynti oli juhannusviikonloppuna huipussaan, rattijuoppoja ajoi tutkaan yhtenä köytenä, riehuttukin oli.

Mutta hukkumisonnettomuuksista ei havaintoja.

Purreeko Virossa valistus paremmin kuin meillä?

Ehkä siellä ollaan hiukan – Tatun viljelemää termiä käyttäen – eurooppalaisempia kuin täällä pohjoisempana. Ei aivan niin primitiivisiä, hiukan pehmeämpiä, jotenkin tolkullisempia.

Jostakin sellaisesta saattaisi kertoa tämäkin:

Aivan oikein, zoomataanpa hiukan lähemmäksi:

Selvä merkki eurooppalaisesta sivistyksestä!

Perin vaikeaa on kuvitella Suomeen kukkakauppaa, joka vielä yön tunneilla palvelujaan tarjoaisi. Mutta Virossa asia on toisin. Vaikka viinaa juodaan ja kännipäissään kaahaillaan, niin kukkia pitää voida ostaa lähes yön ympäri.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s