Lausui toimittaja Vaaskivestä ja jatkoi…

Suljetuissa vaunuissa ei juuri yritetä analysoida Vaaskiven kirjallista lahjakkuutta tai hänen merkitystään kirjailijana tai kriitikkona – se tehtävä jääköön pätevämmille. Teos lähestyy kohdettaan ja tämän tuotantoa tavallisen lukijan näkökulmasta pohtien samalla kaiken aikaa, millainen oli ihminen Tatu Vaaskivi.

Itse hän kuitenkin oli sitä mieltä, ettei häntä tuntenut kukaan, eivät edes hänen lähimmät sukulaisensa…

Mutta toimittajien, kriitikoiden, kirjailija-kollegojen ja ystäviksikin esittäytyvien on ollut myöhemmin arvioitaan ja luonnehdintojaan esitettävä.

Seuraavassa muutamia sellaisia vuosien varrelta, Tatun (no niin, lienee aika jo myöntää, että olemme tehneet sinunkaupat…) kuoleman jälkeen. Ja sitaatteja millään lailla kommentoimatta.

 

Leo Meller (Nuori Voima 3-4/-42) ”Tatu Vaaskivi”:

Hän oli mielenkiintoinen kirjailija, jonka teokset herättivät ajatuksia, väitteitä ja vastaväitteitä. Hänen sanansa olivat rohkeita ja ne sinkoilivat älyä. Vaaskivi ei ollut ”muotikirjailija”, vaan hänen teoksiaan luettiin sen vuoksi, että kenenkään toisen kirjoista ei saanut lukea samaa.

[–] Olkoon Tatu Vaaskivi esimerkkinä nuorille, tuleville kirjailijoillemme! Me tarvitsemme rohkeita ja älykkäitä ajattelijoita. Hänen yksinäinen paikkansa muuten niin kankeassa ja kaavoittuneessa kirjallisuudessamme ei saa jäädä tyhjäksi.

* * *

Martti Kurjensaari (40-luku 6/-45) ”T. Vaaskiven unelma-elämä”:

Vaaskivi oli heiveröinen, kalpea poika, joka ei olemuksellaan sen enempää huomiota herättänyt. Vasta kun hän rupesi puhumaan, kävi kuulija tarkkaavaiseksi. Hänestä huokui tiedotonta itsevarmuutta, ja hän esitti mielipiteensä selkeään tapaan ja avarasti muotoilluin lausein. Sanojen ääntämisessä saattoi aina erottaa pohjoispohjalaisen perussävyn.

[–] Kukaan ei olisi osannut pitää tätä puheliasta ja tyrmistyttävän oppineelta vaikuttavaa nuorta miestä 23- tai 24-vuotiaana. Hänestä uhosi jonkinlainen ajaton kirjastotunnelma, jonka yhteydessä ei juolahtanut mieleenkään esim. urheilu tai ulkoilma.

* * *

Nimimerkki HAAVI [runoilija ja kirjallisuudentutkija Unto Kupiainen]  (Taiteen Maailma 5/-45) ”Kirjeistä ja Vaaskivestä”:

Suomalainen kirjetaide saanee kauan hakea sen veroista, suoraan luomispajasta säkenöivää hengen intensiteettiä ja väkevän suvereenista painiskelua valtavan aineen kimpussa kuin Vaaskiven kirjeet Tiberius-kaudeltaan.

Suuri joukko Kutsumukseen sisältyviä kirjeitä kuuluu noiden kukkien joukkoon, joiden tuoksu on oleva lakastumaton. Niille on antanut hehkunsa ikuisin ihmishengessä: luovan nerouden alati dynaaminen intohimo.

* * *

Raoul Palmgren (Vapaa Sana 12.6. -45) ”Individualismin itsetuho”:

Hän ei tunne elämää, historiallisen ja yhteiskunnallisen tapahtumisen lakeja, ja huolimatta hänen lukeneisuudestaan se kostautuu irvokkaina kompastuksina hänen arvosteluissaan ja suurissa psykoanalyyttisissä teoksissaan. Hän on hämmästyttävän vieras sille, mitä todella tapahtui 30-luvulla.

* * *

Yrjö Tönkyrä (Kaiku 19.7 .-45) ”Antiikin elävöittäjä”:

Jo Loistava Armfelt osoitti, että Tatu Vaaskivi oli vaativimmankin kansainvälisen mittapuun täyttävä kirjallinen kyky, mutta Yksinvaltias paljasti maailmalle hänen sisäisen suuruutensa: äärettömät tietomäärät, yliluonnollisen selkeän näkemyskyvyn sekä mestarillisen elävöittämisen taidon.

Mutta vasta Pyhän kevään valmistuneet sivut [teos jäi kirjailijan kuoleman vuoksi keskeneräiseksi ja julkaistiin lähes sellaisenaan, alkuperäisen käsikirjoituksen mukaisena] antavat aavistuksen niistä rajoittamattomista henkisistä voimavaroista, jotka Tatu Vaaskivi iästään huolimatta omasi.

* * *

Yrjö Kivimies (Näköala 3/-50) ”Ihmistä emme tavoita: muistelma Vaaskivestä”:

Jotakin tästä koomillisesta kimmelteestä jäi iäksi hänen vaiheilleen. Sanoja, sanoja, sanoja! Suunnattomasti sanoja peittämässä ajatuksen puutetta. Autodidaktin tilkkumattoa, sieltä täältä siepatuista tiedonriekaleista kudottua. Hän oli kirjallisuuden sirkustemppuilija.

* * *

Erno Paasilinna (Nuori Voima 11-12/-56) ”T. Vaaskiven suuri hurmio”:

Traagillisuudessaan se on lähes identtinen hänen ystävänsä ja kirjailijatoverinsa Uuno Kailaan kuolemalle. Molemmat he olivat vieraita arktisen maan realiteeteille, heidän psyykensä katsoivat alati etelään kaikkeen siihen, mikä oli vastaamassa heidän fysiologisia ja ideologisia perusteitaan. Uuno Kailas luopui elämästä Unen ja kuoleman järkyttävissä tunnelmissa, T. Vaaskivi Pyhän kevään Kristus-hurmiossaan. Vaaskiven elämä oli kuin Siljon jännitetty jousi, joka kuitenkin katkesi väkivaltaisesti, suurten kuvien, kutsumuksen ja tulevaisuuden ääreen taittuen.

 * * *

Jukka Tyrkkö (Kansan Lehti 28.10. -62) Kirjallisen ihmelapsen unelmaelämä: 50 vuotta Vaaskiven syntymästä, 20 kuolemasta:

Vaaskiven tuotannon tieteellisen ja esteettisen arvon ohi jää jotakin miltei tarunomaisen romanttista ja eksoottisen hehkuvaa pitkään viipymään tämän ihmelapsemme lyhyen unelma-elämän ylle.

 * * *

Arvo Kippola (Itä-Häme 5.8. -67) ”Unohdettu Vaaskivi”:

On turha kysyä, mitä hänestä olisi tullut. Tuntuu vielä turhemmalta spekuloinnilta yrittää vastata tuohon kysymykseen. Tarpeetonta ei sen sijaan ole ihmettely, miksi olemme unohtaneet hänet, onhan lähes täydellinen vaiteliaisuus laskeutunut T. Vaaskiven nimen ylle.

 * * *

Niilo Kujanen (Kansan Lehti 22.2. -70) ”Tatu Vaaskivi ja Dostojevski-essee”:

Vaaskiven palkinnon [ns. ”Vaaskivi-plaketti”; kriitikoille jaettu tunnustus] jakopaikaksi tuli Tampere. Ensi kuulemalta tieto johti mieleen ajatuksen, eikö molemmat Pohjolan valkeat kaupungit, Oulu kirjailijan lapsuuden kotiseutuna ja Helsinki opiskeluympäristönä, olisi olleet siihen oikeutetumpia.

Täydet perusteet antoi tietenkin Yhteiskunnallisen Korkeakoulun siirto tänne. Olihan kysymyksessä korkeakoulu, jossa Vaaskivi oli opiskellut. lähempi tarkastelu lisäksi osoittaa, että Vaaskivellä oli tänne niin paljon kosketuskohtia, että Tamperetta voi pitää hänen kolmantena kaupunkinaan.

Nuoruuden ystävät Maija Pajari ja Oiva Paloheimo olivat jo helsinkiläistyneet, mutta heidän ajatuksensa palasivat tänne vielä niin usein, että Vaaskivi sai aiheen hienokseltaan ivalliseen kysymykseensä: ”Kasvaako maine Tampereella vaan?”

Ensimmäisen suuren teoksensa, F. E. Sillanpää-elämäkerran valmistusvaiheessa Vaaskivi joutui tutustumaan Tampereeseen kuvattavansa elämään monin tavoin vaikuttaneena kaupunkina.

Avioliitto täällä syntyneen Elina Vaaran kanssa täydensi kohtalonyhteyden.

Mielekkäästi liittyy kaikkeen tähän muuan unohduksiin jäänyt tapahtuma: eräs kirjailijan varhaisimmista kirjoituksista, Dostojevski-essee, julkaistiin Tampereella Kansan Lehdessä.

Tatun kotinurkilta tänään

Otanta artikkeleista on todellista lehtisalaattia ja ehkä provosoivakin. Siinä määrin, että ellen lopeta nyt, en pysty pitämään alussa antamaani lupausta…

Mainokset

2 thoughts on “Lausui toimittaja Vaaskivestä ja jatkoi…

  1. Päivitysilmoitus: Yrjö Kivimies ja T. Vaaskiven “kirjoitussyyhy” « Suljetut vaunut

  2. Päivitysilmoitus: “Hän ei saanut kuvata Kristuksen katsetta” « Suljetut vaunut

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s