Tallinnasta Tarttoon

Otteet Suljettujen vaunujen III luvusta ”Tallinnasta Tarttoon – yli 70 vuotta myöhemmin”

Tartto.

Saavumme tänne leppeän lahdenylityksen ja rivakan junamatkan jälkeen aivan kuten Tatukin aikoinaan. Matkaan ei enää sisälly sellaista romantiikkaa kuin joskus, höyry käyttövoimana on kadonnut sekä laivasta että junasta. Kantosiipialus muistuttaa enemmän ylisuurta linja-autoa kuin laivaa, A/L Aegnan kaltaisia virtaviivaisia mertenkyntäjiä ei enää Suomenlahdella reittiliikenteessä tapaa.

A/L Aegna oli ensimmäinen Tallinnan ja Helsingin välillä liikennöinyt virolainen matkustaja-alus.

Mutta jo pian Tallinnan esikaupungit ohitettuamme joudumme lievän hämmennyksen valtaan. Millaisina nämä radanvarret olivat näyttäytyneet Tatulle? Kertoiko hän lukijoilleen silloin (ja meille nyt, matkataanhan tässä hänen matkakertomuksensa ja -kirjeensä kourassa, hänen opastaminaan) siitä mitä hänen silmänsä näkivät? Vaiko enemmän siitä, mitä hän halusi niiden näkevän?

Ehkä ”ruosteenruskeat rämeet” on myöhempien aikojen kuluessa kuivatettu ja otettu maatalouden käyttöön ja siksi meille nyt näkymättömissä; ja poppelien ja lehmusten ”silmän valokalvoissa yltäkylläisesti tanssivat muodot” jäävät nekin herkeämättömästä maiseman tarkkailusta huolimatta lyhyiksi välähdyksiksi kovin suomalaisen maisemavilinän keskellä.

Tai ehkä puut on joskus kaadettu, leikkuupuimureiden armadojenko tieltä… Kilometreittäin tasaisten peltojen, havupuuvoittoisten sekametsien, kuusikoiden, pusikoiden ja kyläpahasten kirjomaa radan-vartta, josta vain järvet ja muut vesistöt puuttuvat: ainakaan junasta käsin ei tämän maan kauneus matkaajalle avaudu.

Mutta ehkei syy olekaan maassa tahi maisemassa vaan junassa, rautatiessä.

Kirjoittihan kirjailija Friedebert Tuglas, Soome sildaa jo yli sata vuotta sitten mutta päinvastaiseen suuntaan matkannut seikkailija, nuoruudenmuistelmiinsa seuraavat rivit: ”Järviä tuskin nimeksi, paljon metsää, siellä täällä jokunen kalliokyhmy, mutta toki myös kyliä, peltoja ja laidunmaita.”

Ja Friedebert jatkaa:

”Etelä-Suomi ei vaunun ikkunoista katseltuna kuitenkaan ollut mikään satumaa”.

Kuva nuoresta Tuglasista teoksesta ”Tuglas sõnas ja pildis” (1966)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s